Nikon muistoa kunnioittaen ♥

 Tuntuu kuin olisit edelleen täällä, lähtenyt vain pienelle retkelle, että pian taas nähdään varrella polkujen. En voi käsittää etten enää vahvoja kasvojasi nää hymyillen, olit aina ilonen. Viimeiset sanani sinulle oli kamalat ja toivoisin että olisit tällä ja voisin perua ne. Aina kehuit minua mistä vaan ja katsoit viattomasti saadessasi minut nauramaan uudestaan ja uudestaan. En voi koskaan yhteisiä hetkiämme unohtaa saatika sitä kun tanssimme pääni olkapäähäsi nojaten, kumpa vielä tuntisin sen. Mutta vielä me nähdään siellä missä nyt oletkaan, pääsen sinua taas halaamaan. 

40. Sulje silmät ja anna mennä vaan

Takana viikko, huoleton viikko.

Ikävän haihduttanut viikko.

 Linja-autossa istumisen riemun 

palkitseminen rakkaimpien näkemisellä.

Rentoutuminen sängyn pohjalla

 ihanaiseni kanssa katsoen Kumman kaa:ta.

Tyttöjen kesken illan viettäminen 

ja iloitseminen toistemme seurasta.

Aikaan saamisen tunne raahattuaan 

itsensä lenkille pitkästä aikaan. 

Onni suosi perjantaina kerrankin... hetken.

Lasten elokuvan katsominen

 ja leikki-ikä aikojen pintaan nostaminen syvyyksistä, unholasta.

Hervottoman naurun kuuleminen ja

 aiheuttaminen voimatta lopettaa sitä.

Tanssipelissä mokailu kikatusta seuraten.

Maailman parhaan tunnetilan saavuttaminen.

Väsyneet silmät aamuyöllä 

saavuttamatta unta.

Silti koko viikosta erityisen 

onnellinen vaikka sinä et siihen kuulunutkaan.

Aamun pieni iso-ilo, coktailpiirakat.

Vahinko otokset tunnetusti onnistuneempia,
 kuin tarkoituksella otetut.

Vihdoin oma kotiavain