Tuntuu kuin olisit edelleen täällä, lähtenyt vain pienelle retkelle, että pian taas nähdään varrella polkujen. En voi käsittää etten enää vahvoja kasvojasi nää hymyillen, olit aina ilonen. Viimeiset sanani sinulle oli kamalat ja toivoisin että olisit tällä ja voisin perua ne. Aina kehuit minua mistä vaan ja katsoit viattomasti saadessasi minut nauramaan uudestaan ja uudestaan. En voi koskaan yhteisiä hetkiämme unohtaa saatika sitä kun tanssimme pääni olkapäähäsi nojaten, kumpa vielä tuntisin sen. Mutta vielä me nähdään siellä missä nyt oletkaan, pääsen sinua taas halaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti